Olimme Sukeltaja-Sepon kanssa kiertäneet jo useita kaukaisempiakin kauppojen takapihoja ihan autonkin voimin. Aina saimme palata tyhjin käsin ja pettynein mielin. Sotkettua ruokaa, tyhjiä roskiksia, hometta, pakkausjätettä, pakkausjätettä. Ei missään niin kovasti mainostettua puhdasta ruokaa paketissa!

Sitten taas kerran laitoin dyykkivaatteikseni muodostuneen asukokonaisuuteni ylleni ja suuntasin lähikaupan takapihalle. Olimme jo sielläkin käyneet, mutta olin yksin ja olin vimman vallassa.
Ja mitäs mitäs. Ensin niin kovin epäluuloinen Sukeltaja-Seppo oli ollut väärässä. Hänen mielestään roskapussit olivat vain roskapusseja. Ensimmäisen repäisin auki suuaukolta ja sain näkökenttääni leipää, juustoa, hedelmiä, leipää ja lisää leipää. Kaikki siististi pusseissa eikä roskapussin sisällä ollut mitään "likaista" roskaa muutenkaan.
Otin tarpeelliset mukaani muovipussiin ja kävelin ilosta pompahdellen kotiin. Vihdoinkin!